Mari Saarenpää maistelee viskiä päivittäin – rohkaisee muitakin naisia tislaajiksi: ”Kyllä me osaamme, jos haluamme”

Jos Mari Saarenpäältä olisi kysynyt seitsemän vuotta sitten, mitä mieltä hän on viskistä, vastaus olisi todennäköisesti ollut ”Hmm.. ei kyllä ihan niin hyvää, että toiste tarvitsisi maistaa”.

Sittemmin lääketeollisuuden insinöörin näkemys on muuttunut ja labratakki vaihtunut tislaajan työasuun. Saarenpää on nykyään Kyrö Distillery Companyn viskitiimin esihenkilö, joka maistelee työkseen tisleitä lähes päivittäin.

”Pidän hyvänä asiana, että minulla ei ollut mitään pohjaa mihin verrata, vaan olen luonut itse itselleni makupaletin näistä meidän tuotteistamme.”

Tisleiden maistelu saattaa äkkiseltään kuulostaa hauskalta ja glamoröösiltä työtehtävältä, mutta Saarenpään mukaan se käy työstä. Aistit ovat koetuksella, kun niitä käyttää tuntikaupalla aktiivisesti. Maistelutyötä tehdäänkin yleensä korkeintaan neljä tuntia päivässä puolen tunnin intensiivijaksoissa. Välissä neutralisoidaan aistit tauolla. Aamupäivä on paras aika maisteluun, sillä lounaan mahdolliset mausteet eivät ole sekoittaneet makupalettia. Makuaistia varjellakseen Saarenpää ei pese edes hampaita maistelupäivän aamuna.

”Se vaikuttaa makuaistiin ihan selkeästi. Hampaat pestään sitten maistelun jälkeen. Kahvia sen sijaan juon sekä ennen maistelua että tauoilla, koska se neutralisoi palettia. Hajuaistia taas herätellään haistelemalla kahvipapuja tai omaa ihoa.”

Välillä viskikin tulee korvista

Vaikka Saarenpää rakastaakin viskiä nykyään, tulee sekin välillä korvista. Esimerkiksi 9000 litran viskierän valmistukseen tarvittavien tynnyreiden sisällön maistelu kestää kuukauden. Silloin kypsyneitä tisleitä maistellaan intensiivisesti oikeanlaisen sekoitussuhteen löytämiseksi. Jokaisen tynnyrin sisältö on arvioitava.

”Kaikki tynnyrit ovat yksilöitä: vaikka olisi kyse saman erän tisleestä, voi lopputuote maistua ihan erilaiselta kahdessa eri tynnyrissä.”

Oma projektinsa on Kyrön tynnyrienomistajien tynnyreiden makuarvioiden tekeminen. Kypsyvien tisleiden edistymistä arvioidaan puolivuosittain ennen tynnyrienomistajien juhlia.

”Tälläkin hetkellä minulla on työn alla 200 eri asiakkaan viskien maistamiset. Silloin tulee välillä fiilis, että eikö tähän työpäivään mahdu mitään muuta kuin tätä viskin maistelua.”

Usein työpäivissä on kuitenkin muutakin sisältöä. Kyröllä Saarenpää nauttiikin siitä, että pääsee esihenkilönä maistelun lisäksi osallistumaan viskinvalmistuksen kaikkiin vaiheisiin. Parasta Saarenpään mielestä on se, että päivittäin saa todeta, että on saatu jotain valmista aikaan.

”Kun maistaa valmista viskiä ja voi ajatella, että vau, me olemme saaneet tällaista aikaan. Se on palkitsevaa.”

Kaksoissiskon arvokas vinkki

Saarenpään suhde alkoholiin on Kyröllä vietetyn reilun kuuden vuoden aikana kääntynyt aivan päälaelleen. Juomien nauttiminen on muuttunut sivistyneemmäksi, ja Saarenpää onkin nykyään mielestään nautiskelija.

”Ikäkin saattaa tietysti tehdä tehtävänsä. Entiseen elämään verrattuna etsin nykyään juomista enemmän vivahteita ja laatua.”

Saarenpää kokee muutenkin kasvaneensa Kyröllä niin tislaajana kuin ihmisenä. Hän kehuu työyhteisöään ja saamaansa tukea.

”Miten noviisi olinkaan silloin alkuun, en tiennyt oikein mistään mitään! Olen kasvanut tähän viskin ja ginin ympärille. Mutta se, miten paljon olen kehittynyt ihmisenä ja työntekijänä on ollut huimaa, ja se on tämän firman ansiota.”

Ura tislaajana ei todellakaan ollut Saarenpään suunnitelmissa seitsemän vuotta sitten. Kemian tekniikkaa opiskellut insinööri työskenteli tuolloin lääketeollisuudessa laadunvarmistuksessa.

”Silloin alkoivat yt-neuvottelut ja aloin pohtia, josko tekisin välillä jotain muuta työtä. Olin ehtinyt olla siellä seitsemän vuotta.”

Saarenpään Isossakyrössä asuva kaksoissisko vinkkasi tuolloin, että paikallisella tislaamolla oli työnhaku päällä Facebookissa. “Siinä vaiheessa ajattelin, että ei minua ehkä kiinnosta tislaaminen. Olin oppinut vähän erilaiseen laboratoriotyöhön.”

Kyrön sivujen lueskelu sai kuitenkin Saarenpään kiinnostuksen heräämään, ja tunnin päästä hakemus olikin jo tehty. Prosessi eteni nopeasti, ja seuraavalla viikolla Saarenpää oli haastattelussa Isossakyrössä. Etelä-Pohjanmaalla varttuneella Saarenpäällä ei ollut minkäänlaista suhdetta Isoonkyröön, ja alkuun se tuntui olevan todella kaukana kaikesta.

”Nyt tästä on kuitenkin tullut kuin toinen koti, ja tänne on aina kiva tulla.”

Ei ole tislaajaa karvoihin katsominen

Saarenpää kannustaa tislauksesta kiinnostuneita olemaan rohkeasti yhteydessä tislaamoon ja kysymään vaikka tislaamoapulaisen työtä. Hänen mukaansa kuka tahansa oppii tislaamaan, jos motivaatio on kohdallaan. Opiskellakin toki voi esimerkiksi Saksassa, Skotlannissa tai Lontoossa. Suomessakin on koulutusohjelmia, joiden oluen- ja siiderinvalmistuksen opinnoista on etua tislatessa. Virtaustekniikkaan ja kemiallisiin prosesseihin liittyvä osaaminen edesauttaa oppimista.

”Mutta kyllä tämä on sellainen työ, jonka oppii tekemällä eikä koulun penkillä.”

Tutkintopapereiden sijaan Saarenpää peräänkuuluttaa työtä pelkäämätöntä asennetta. Alkoholin valmistukseen nimittäin liittyy maistelun lisäksi paljon erilaisia työvaiheita, joista monet ovat hyvin fyysisiä.

”Pitää olla valmis raskaaseen työhön, kuten tynnyreiden pyörittelyyn.”

Ehkä juuri työn raskaus on luonut perinteisen mielikuvan viskitislaajasta: erityisesti vanhempi ikäluokka mieltää tislaajan vanhemmaksi, parrakkaaksi ja vähän juroksi mieheksi. Saarenpää kertoo huvittuneena, että on saanut kommentteja siitä, ettei ole yhtään viskitislaajan näköinen. Välillä hän kohtaa myös epäuskoisuutta sen suhteen, voiko osata hommansa, koska on nainen. Hänen omassa kaveripiirissään erikoista alanvalintaa kuitenkin arvostetaan.

Saarenpää on yksi harvoista naistislaajista, ja hänen mukaansa alalle tarvittaisiin lisää naisia.

”Onko se sitten niin, että naisia ei kiinnosta tämä ala vai eikö heihin uskota? En osaa sanoa. Pitäisi saada enemmän sellaista asennetta, että kyllä naisetkin osaavat. Kyllä me osaamme, jos me haluamme.”

Jotta viskitislauksen pariin saataisiin enemmän naisia, pitäisi heidät saada ensin innostumaan viskistä. Myyttiä viskistä miesten juomana olisi hyvä saada purettua. Ravintoloissa pitäisi rohkaista erityisesti nuoria naisia kokeilemaan viskiä.

”Viskejä voi suositella alkuun esimerkiksi cocktaileissa.”

LUE MYÖS: Viski ja sen monet laadut: mallasviski, blended whisky, bourbon…

---

---