Le Coinin ravintoloitsijoina toimivat pitkän linjan ammattilaiset Hanna Kaartoaho ja Eero Suhonen. Heidän yhteisiä työpaikkojaan ovat olleet noholaiset Töölönranta ja Katajanokan Kasino. Pienten harharetkien jälkeen aika oli nyt kypsä omalle ravintolalle.
Le Coinin ronski bistrotyyli istuu Hakaniemestä Storyn jäljiltä vapautuneeseen liikehuoneistoon hyvin, eikä tila vaatinut juuri muutoksia. Seinät saivat lämpimän ruskean sävyn ja myös uusi puurimoitettu baaritiski tuo lämpöä.
”Miljöö ja tunnelma ovat ilmiselvästi kohdillaan, sillä moni toteaa sen, mitä oikeastaan haimmekin: ihan kuin olisimme olleet tässä tosi pitkään”, Kaartoaho toteaa.
Ravintoloitsijoille on tärkeää, että ihmisistä tuntuu kuin tulisivat vieraaksi, ei asiakkaaksi. Myös rekrytoinnit on mietitty siltä pohjalta: mukaan haluttiin pirskahtelevia, hersyviä ihmisiä kuten ravintoloitsijat itsekin.
”Yllättävän hyvin onnistuimme, siitä on oltava kiitollinen. Saimme pelkkiä ammattilaisia. Ajatuksemme oli, että keittiö ja sali molemmat kestävät yhden amatöörin, muuten toiminnan on oltava ammattilaistiimin käsissä, ettei siitä tule liian rankkaa. Meidän ohjeemme henkilökunnalle on: olkaa oma itsenne”, ravintoloitsijat kertovat.
Markkinointibudjetti on ollut minimaalinen. Juliste ikkunassa kertoi oleellisen: ”Avaamme tähän ravintolan, terveisin Hanna ja Eero.” Mutta se myös herätti sopivasti kiinnostusta, ja viidakkorumpu on huolehtinut lopusta.
”Viikonloppuisin menee lujaa, ja sitä samaa toivomme viikollekin. Jos asiakasmäärät jakautuisivat tasaisemmin eri päiville, eläisimme unelmaa! Suora palaute on ollut fantastista, meille on sanottu muun muassa että tuomme oikeanlaista boogieta alueelle”, ravintoloitsijat kertovat.
Bistrotyyliin
Bistron ytimessä ovat ruoka, palvelu ja tunnelma.
”Kun menet bistroon, ei tarvitse jännittää mitään. Bistrossa saat kaiken saman kuin fine diningissa, mutta pienempään hintaan, ilman turhaa pönötystä; ilman että kummankaan, asiakkaan tai työntekijän tarvitsee jännittää”, Suhonen kuvailee.
Bistroon kuuluu pelisilmä. Päätavoitteena on lämminhenkinen, sydämellinen palvelu. Kaikki kiteytyy rentouteen, ystävällisyyteen ja iloisuuteen.
”Nauru saa kuulua ja laulu raikaa. On upeaa, kun kuuluu naurunremakka salista keittiöön, silloin ollaan oikealla taajuudella. Jengi on töissä hyvällä fiiliksellä, ja moni sanoo, ettei muista koska olisi ollut näin iloinen”, ravintoloitsijat vahvistavat.
Tiettyjen pelisääntöjen rajoissa saa antaa palaa ja käyttää omaa luovuutta, ja Suhonen nauttii keittiössä siitä, miten kokeilta tulee päivittäin parannusehdotuksia. Yhdessä tekemisen meininki on vahva.
”Pulvereiden aika on ohi”
Eero Suhosen kokemus ulottuu läpi ravintolakentän ja vuosikymmenten, onpa hän ollut kokkimaajoukkueessakin kymmenisen vuotta sitten. Kun hän nyt pohtii, mikä on tärkeintä bistroruoassa, esiin nousee vain yksi asia: ”Tehdään kaikki niin hyvin kuin osataan, ja muistetaan se joka päivä. Se on ainoa ohjenuorani.”
Toki keittiö saa välillä uusia visioita siitä, miten annokset pleitataan eli asetellaan tarjolle, ja jo ensimmäisen listan aikana annokset ovat eläneet aika paljon. Suhonen tiedostaa olevansa rikottujen ruokien maineessa. Nyt pyrkimyksenä ei kuitenkaan ole luoda uutta ja maagista, vaan tehdä loistavia klassisia ruokalajeja.
”Ranskalainen keittiö on tehnyt comebackin, ja keskitymme vanhaan kunnon ajatteluun. Miksi tarjota parmesan-ilmaa, kun juusto voi olla lautasella kuten juustontekijä sen ajatteli? Hummerikeittoa ja haukimureketta tarkoittaa juuri niitä, ei mitään yllätyksiä. Pulvereiden aika on ohi kohdallani”, Suhonen toteaa.
Kotimaiset raaka-aineet ovat pääroolissa, kun puhutaan lihasta ja kalasta, mutta bistroklassikoihin lukeutuva ankka tulee Ranskasta.
Hinnoittelu toimii
Ravintolasta haluttiin menuvetoinen, mutta toisaalta kaikki menujen ruoat ovat saatavilla myös erikseen. Kun Chef’s menun, viiden ruokalajin maistelumenun, väliruokia kyseltiin pääruokina, asiakkaat saivat mitä halusivat: kaikki lämpimät ruoat saa myös pääruokakokoisina.
Tarjolla on kohtuullisesti hinnoitellun (59 e) viiden ruokalajin menun lisäksi nelonen (49 e) ja kolmonen (39 e), josta on myös vihreä eli kasvissyöjille sopiva versio.
”Menuja menee kivasti, jopa lounaalla kolmen ruokalajin settiä. Ei haittaisi vaikka menisi niitä pelkästään, se on unelmani. Toki itsekin asiakkaana heitän mielelläni pallon ravintolalle.”
Itse asiassa menujen osuus on todella iso, sillä pöytävarauksen tehneistä vieraista 99 prosenttia valitsee menun. Suosituimpia ovat pisimmät menut.
”Vitosen menun nostaminen on lystikästä: se on helppoa ja rytmittää kivasti koko serviisiä.”
Näyttää siltä, että Le Coin on osunut hinnoittelussaan kultasuoneen, sillä muiden Hakaniemen ravintoloiden hinnat ovat vähän korkeampia.
Muutaman viikon perusteella Suhonen ei vielä rohkene ennakoida, jäävätkö jotkut annokset pysyvästi listalle. Ranska on täynnä klassikkoannoksia, joten Suhonen aikoo ajaa ne ensin läpi vuoden aikana.
”Menun vaihtoväli, pari kuukautta, on tavallaan lyhyt aika, mutta sieltä nousevat vähitellen, mitkä ovat meidän ja asiakkaiden mielestä menun merkkipaalut”, Suhonen toteaa.
Aineksia keittiömestarin klassikoksi on ainakin chef’s menun jälkiruokana nyt tarjoiltavalla suklaatrilogialla.
”Suklaatrilogia elää vahvasti. Nyt siinä on tummasuklaakakku, maitosuklaajäätelö, karamellisoitu valkosuklaacrumble ja vadelmaa. Se on tarkoituksella överituhti chef’s menu, tuhti on chefikin”, Suhonen naurahtaa.
Hän itse veikkasi suosikiksi tarte tatinia, mutta ruokaileva yleisö on yllättänyt, se tykkääkin pavlovasta.
Viinilista elää
Ravintolalle antaa ilmettä puurimoin koristettu pitkä baaritiski, ja sen ääreen saa tulla ilman varausta. Pari ruokapöytää pyritään myös pitämään vapaana satunnaisille kulkijoille, mutta etenkin viikonloppuiltaisin on tunkua, varausta suositellaan.
Viinille tulijoiden kanssa on helppo jutella, ja omasta talosta tulee paljon ihmisiä after workeille.
Hanna Kaartoaho kertoo, että juomalista on suunniteltu ruokalistan ehdoilla. Viineissä painotus on Ranskassa ja vanhassa maailmassa, mutta pari poikkeusta Yhdysvalloista ja Etelä-Amerikasta täydentää listaa, jolla on paljon tuttuja viinintekijöitä.
”Menemme viinit edellä, mutta toki hallitsemme perusdrinkit. Aperitiiviksi suosittelemme samppanjaa, kuohuvaa tai omaa kirsikkajuomaamme.”
Kaartoahon ajatus on, että viinilista elää parin kuukauden välein kuten ruokalistakin. Todennäköisesti tietty runko pysyy, mutta paljon on kiinni siitä, mitä asiakkaat haluavat ja toivovat.
”Tärkeintä meille on asiakaslähtöisyys ja se, että tuote on kunnossa ja palvelu sitä, mitä lupaamme. Pidämme hyvää huolta vieraista. Ihana on nähdä myös miten keittiö ja sali nivoutuvat yhteen; ajattelemme kaikki samalla tavalla”, Kaartoaho summaa.
50 vuoden yhteenlaskettu kokemus
Ennen jokaisen kokin unelmaa omasta ravintolasta Eero Suhonen oli jo ehtinyt toteuttaa yhden nuoren kokin haaveen: hän aloitti vuonna 2019 Casino Helsingin keittiöpäällikkönä.
”Osuuteni oli olla korona-ajan päällikkö, se ei ollut ihan sitä mitä halusin”, Suhonen toteaa.
Keväällä 2023 hän oli juuri aloittanut A & S -ravintoloiden Saaristo-ravintolan keittiöpäällikkönä, kun puhelin soi.
”Haluaisitko lähteä ravintoloitsijaksi, minulta kysyttiin. Sovimme treffit seuraavalle päivälle, ja paiskasimme kättä. Myös A & S -ravintolat ymmärsivät, että kun on mahdollisuus lähteä avaamaan oma ravintola, on lähdettävä”, Suhonen kertaa muutaman kuukauden takaisia tapahtumia.
Hän soitti Hanna Kaartoaholle, painotti olevansa tosissaan, ja pian Kaartoahokin sanoi ”tahdon”. Ravintola-ala on molemmille, Kaartoaholle ja Suhoselle, intohimo. Onnenpotku on päästä toteuttamaan intohimoaan vapain käsin.
”Meidän yhteensä 50 vuoden kokemuksemme alalta painaa: olemme saaneet lähes vapaat kädet. Ainoa ohje on se, että kyseessä on liiketoiminta, ei taide. Jokainen meistä haluaa, että tästä tulee suksee”, Suhonen sanoo.
Ravintolan omistajilla on näppinsä pelinsä myös Munkkiniemessä mainetta niittäneessä Mauritzissa.
