”Mielipuolista, kafkamaista, kun sun omaisuutta aletaan näin hallinnoimaan”, helsinkiläisen ravintola Meicun omistaja Leo-Jukka Salonen jyrisee Avecille.
Kyse on vuonna 1946 avatun ravintolakiinteistön sisustuksesta ja erityisesti kulttimaineeseen nousseen teollisen muotoilijan Paavo Tynellin (1890–1973) suunnittelemista lampuista.
Tilassa toimiva ravintola Meiccu laittoi vanhat lamput julkiseen myyntiin alan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja oli samalla aikeissa uusia paikan valaistuksen.
Sitten kaupanteko jäädytettiin.
Museovirasto teki Pihlajatie 34:n ravintolainteriööristä suojeluesityksen, joka on nyt Uudenmaan ELY-keskuksen käsittelyssä. ELY-keskus on asettanut vaarantamiskiellon. Huutokaupassa olleille valaisimille on määrätty väliaikainen maastavientikielto. Kieltoa valmistellessaan Museovirasto pyysi asiasta muun muassa Designmuseon lausunnon.
Meicun omistaja Leo-Jukka Salonen on juuri jättänyt oman lausuntonsa ELY-keskukselle ja odottaa ravintolassa suoritettavaa katselmusta. Sen osallisena on myös taloyhtiö, jonka hallituksen puheenjohtaja Salonen on.
”Avoimuus johti nyt tähän. Olisimme voineet toimia myös salassa”, Salonen sanoo.
”Aivan hyvin olisimme löytäneet paremmat valaisimet Tynellin uudistuotannosta. Kun nämä vanhat aikanaan asennettiin, ne olivat vain käyttötavaraa. Ei niissä ollut mitään ihmettä. Sittemmin Tynellin lamppujen hinta nousi huimiin lukemiin.”
Yksi lampuista baaritiskin päässä on jo uutta tuotantoa. Sitä ei heti huomaa.
”Ongelmallista on myös koko ravintolatilan tai sen liiketoiminnan myynti, kun sillä on tällainen rasite. Omaisuuden suoja on heittänyt häränpyllyä”, Salonen toteaa myrskyn silmässä ja kertoo ravintolan saaneen sekä positiivista että negatiivista palautetta.
Ravintolan suojelu ei ole kovin harvinaista
Keskustelussa on vilahdellut näkemyksiä, ettei ravintolaa voi suojella. Totta vai tarua?
”Ravintoloiden sisätiloja on suojeltu suhteellisen paljon. Koska asemakaavalla suojeltujen kohteiden määrä on moninkertainen verrattuna rakennusperintölain nojalla tehtyihin suojelupäätöksiin nähden, on myös ravintoloita suojeltu enemmän asemakaavoissa. Kattavaa tilastoa ei ole saatavissa suojeltujen ravintoloiden määrästä”, erikoisasiantuntija Elisa El Harouny Museovirastosta kertoo.
Hänen mukaansa asemakaavalla suojelu on kehittynyt viime vuosina yhä tarkempiin määräyksiin. Niillä pyritään yksilöimään varsin tarkasti, mitkä ovat arvokkaita sisätiloja ja mitkä kiinteän sisustuksen osatekijät ovat suojeltuja.
”Tällä vältetään se, että korjaus- ja muutostöiden yhteydessä tulisi eriäviä näkemyksiä siitä, mikä on suojeltua. Vanhemmissa kaavamääräyksissä saattaa olla vain yleisluontoisesti, että rakennuksen arvokkaat sisätilat on suojeltu”, hän sanoo.
Jutun lopussa on suuntaa antava luettelo suojelluista kohteista Suomessa.
Kulttuuritahto ratkaisee, sanoo tutkija
Helsinki-Seuran puheenjohtaja, historian erikoistutkija Martti Helminen on toiminut Hotelli- ja ravintolamuseon säätiön hallituksessa ja tuntee pääkaupungin perinteiset ravintolat sekä niiden taustat.
Mitä mieltä hän on Meicun valaisinten tapauksesta?
”En osaa paheksua. Olen yrittäjän puolella”, Helminen toteaa.
Hänen mukaansa parhaiten ravintoloita suojelee kulttuuritahto.
”Kulttuuritahto näkyy esimerkiksi vauraiden säätiöiden omistamissa kohteissa. Ahlströmin säätiö haluaa nimenomaan säilyttää omistamansa Savoyn. Ei Reitzin säätiö halua muuttaa omistamassaan talossa toimivaa Eliteä”, Helminen arvioi.
Eteläesplanadin klassikkoravintola Savoy on ravintolakonserni Noho Partnersin ja sen tytäryhtiö Financier Groupin arvokkaimpia kohteita.
”Säilymisen salaisuus on ennen kaikkea halu säilyttää. Se, että kokee jonkin poikkeuksellisen huolenpidon arvoiseksi. Kunnostaminen vaatii aina rahaa, ja joidenkin asioiden kohdalla uuden kalusteen tai valaisimen tuottaminen on edullisempaa kuin vanhan korjaaminen”, sanoo luova johtaja Saku Tuominen, joka on osakkaana Palacen ja Savoyn omistavassa Financier Groupissa.
Tuomisen mielestä on hyvä tunnistaa, että moni asia on mennyt jo alun perin kohdilleen näitä tiloja suunnitellessa.
”Esimerkiksi Savoyssa tilasuunnittelu on kansainvälisen tason mestariteos. Sen tuhoaminen tuntuisi yhtä mielipuoliselta kuin se, että tuhoaisi jonkin taideteoksen. Ja, vaikka ylläpito vaatii jonkin verran resursseja, asian toinen puoli on se, että saamme pyörittää ravintolaa tilassa, jonka tunnelmaa ja kulttuurihistoriallista arvoa ei voi mitenkään mitata rahassa.”
Inhorealistisesti voisi kysyä, että tarvitaanko lopulta vain runsaasti rahaa.
”Totta kai on itsestään selvää, että vahva tase ja tasainen kassavirta helpottavat tällaisten arvojen ylläpitoa verrattuna siihen, että koko ajan pitää tinkiä kaikesta.”
Saku Tuominen kiinnostui Meicun valaisimista
Tuomisen mukaan Savoyssa jatkuva dialogi ja yhteistyö kiinteistön omistajan kanssa on keskeistä. Kiinteistö on aina ollut Ahlströmin perheen omistuksessa ja he omistavat osan irtaimistosta. Lisäksi ravintola on suojeltu Helsingin asemakaavassa.
”Intressi ja vastuu pitää asioista huolta jakautuu useamman tahon kesken, mikä antaa paljon vakautta.”
Hän paljastaa jopa kiinnostuneensa Meicun valaisimista.
”Mitä tulee taiteeseen ja designiin yleisemmin, on yleistä, että silloin kun rahasta on pulaa, omaisuutta realisoidaan. Siinä ei ole mitään pöyristyttävää ja sekin on osa liiketoimintaa.”
”On hienoa, että meillä on Suomessa muotoiltuja ja valmistettuja käyttötuotteita, kuten valaisimia, joiden arvo on niiden elinkaaren aikana kohonnut merkittävästi. Kun Meicun valaisimet laitettiin huutokauppaan, en pitänyt tekoa nolona tai kohtuuttomana. Pikemminkin mietin, olisiko meidän yhtiössämme jokin projekti, johon ne voisi ostaa.”
Se että jotkin esineet jatkavat elämäänsä uudella omistajalla uudessa paikassa ei ole Tuomisen mukaan vain huono asia.
”Se kertoo designin laadusta ja alkuperäisen omistajan hyvästä sijoituksesta. Myös taiteen ja esineiden päätyminen ulkomaiseen omistukseen on kaksiteräinen miekka. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikki kansallisaarteet myydään pois Suomesta, mutta toisaalta, eivät meidän Schjerfbeckit ja Tynellit olisi näin arvokkaita ilman kansainvälisten keräilijöiden huomiota”, Tuominen huomauttaa.
Suojeltuja ravintoloita ja rakennuksia Suomessa
Rakennusperintölaki ja sitä edeltänyt rakennussuojelulaki
Itsenäisinä sisätiloina:
Kluuvikadun Fazer
Apteekki Joutsen (nykyään Viinibaari Apotek)
Sisätilat osana koko rakennuksen suojelupäätöstä:
Helsingin päärautatieasema, sis. ravintolan
Sokeripalana tunnettu Enzo Gutzeitin entinen pääkonttori (johon on rakenteilla Tommi Tuomisen uusi ravintola Toppa)
Rautatalo, sis. kahvilan
Tampere, Grand Hotel Tammer (nykyään Radisson Blu Tammer)
Asemakaavalla suojeltuja rakennuksia sisältäen arvokkaat sisätilat, joihin kuuluu kahvila- tai ravintolatiloja
Seurahuoneen juhlatilat Kaivokadulla
Akateemisen kirjakaupan Kirjatalo
Ravintola Kaisaniemi (nykyään Cajsan Helmi)
Katajanokan kasino
Liuskasaaren vanha paviljonki
Lasipalatsi
Sokoksen tavaratalo
Pohjoisesplanadi 19, Jugendsali (nykyään Robert’s Coffee)
Kapteeninkatu 11, Sea Horse
Helsingin entinen teknillinen korkeakoulu Hietalahdessa (kaava mahdollistaa tulevan hotellikäytön ravintoloineen)
Lähde: Museovirasto
LUE MYÖS: Purkukuntoinen ravintola voi muuttua tuottavaksi – entisöinnin mestari Airi Kallio kertoo, miten
LUE MYÖS: Tiesitkö, että Helsingin paraatipaikalla surisee mehiläistarha? Savoyn katolla on kiehtova maailma
