Vesa-Matti Loiri vietti elämänsä varrella lukuisia iltoja Helsingin ravintoloissa. Tässä viisi pientä tarinaa kansantaiteilijan reissuilta. Lähteenä on Tuomas Marjamäen kirjoittama elämäkerta Tuttujen kesken Vesku (Docendo 2023).
Kissanpäivät
Vesku meni 1960-luvun lopussa Ere Kokkosen kanssa Kaivohuoneelle iltaa viettämään. Herrat halusivat maistaa aitoa hanhenmaksaa ja tilasivat tarjoilijalta kaksi purkkia. Yksi purkki olisi kuitenkin riittänyt, ja toinen (avattu) jäi syömättä. Vesku huikkasi tarjoilijan paikalle:
”Onks sulla kissaa? Vie tää sille.”
Nestemäinen välipala
Työskennellessään hetken Kansallisoopperan näyttämömiehenä 1962, Vesku lähti työkavereidensa kanssa kesken näytöksen vastapäiseen Bulevardia-ravintolaan kaljalle. Mukana oli yksi jätkä, joka laski koko ajan tahtia partituuria lukien. Viisi minuuttia ennen näytöksen loppua kaveri huikkasi, että kaljat naamaan ja takaisin töihin.
Tauno Palon opetus
Vesku oli teatterikoulukaverinsa Martti Palon ja parin muun kanssa istumassa ravintola Piknikissä (Rikhardinkadulla, nykyisen Purpurin paikalla). Tauno Palo ilmestyi paikalle ja poikansa nähdessään kysyi: ”Herrat, saanko liittyä seuraan?” Tauno sai istua ja ilmoitti myös tarjoavansa oluet. Kun Vesku yritti pian lähteä käymään vessassa, Tauno pysäytti hänet: ”Ei ei ei, et sä vielä voi mennä. Sulta menee ohi monta hyvää juttua.” Tauno opetti Veskulle, että kyllä 4–5 kaljaa pitää pystyä juomaan käymättä välillä tyhjentämässä.
Hieman myöhemmin Tauno tuli kaupungilla vastaan, kun Vesku käveli Espalla äitinsä kanssa. Hän moikkasi Veskua ja tämä tervehti huolimattomasti takaisin. Äiti kysyi, kuka tuo oli. Huonosta nimimuistista kärsivä Vesku joutui hetken muistelemaan: ”Se oli tää… tää tää.. Tauno Palo.”
Toimiva tapa
Ravintolassa istuessaan Veskua lähestyttiin usein ja välillä rauhaa häirittiin. Vesku oppi eräältä kaveriltaan, että häiriköille on turha sanoa, että ”meillä on vähän juttu kesken”.
Mutta jos sanoo, että ”meillä on vähän raha-asioita”, silloin jätetään rauhaan. Kaikkihan me olemme kusessa raha-asioiden kanssa.
Juonikas Jokke
Kerran eräs nuori mies tuli esittämään Veskulle pyynnön. Hänellä olisi saumoja yhden naisen kanssa – asiaan voisi vaikuttaa, jos Vesku moikkaisi häntä ja osoittaisi tuntevansa hänet. Vesku suostui, ja kun mies poistui nainen käsipuolessaan ravintolasta, Vesku huusi hänelle:
”Terve, Jokke!”
Jokke vastasi: ”Haista sinä Loiri vittu.”
Yksi Vesa-Matti Loirin suosikkidrinkeistä oli runsas konjakki sitruunan, hienon kahvijauheen ja tomusokerin kera. Persoonallisen cocktailin hänelle opetti näyttelijälegenda Siiri Angerkoski. Vesku puolestaan esitteli juoman seuraaville sukupolville.
”Tätä loistavaa illan käynnistäjää, ja myös sammuttajaa, kutsuimme vuoden 2004 Ystävän laulut -rundilla tuttavallisesti Siiri Angerkoskeksi. Veskun tapa opettaa niiden nauttimista oli ikimuistettava, sillä sormien välistä tippui kahvijauhetta ja tomusokeria pitkin poikin. Työmme jäljet näkyivät kyllä toisinaan Elitenkin pöytäliinoilla”, Loirin ystävä, pianotaiteilija Lenni-Kalle Taipale kuvaili toukokuussa, kun Loiri sai nimensä muistolaattaan helsinkiläisen Elite-ravintolan seinään.
Yllä: Videolla Loirin ystävä, näyttelijä Vesa Vierikko näyttää, miten Angerkoski-drinkki nautitaan oikeaoppisesti. Voit katsoa videon myös Instagramista.
Alla kuvia muistoplakaatin julkistustilaisuudesta.
LUE MYÖS: Ismo Leikola ei kaipaa tippikulttuuria Suomen ravintoloihin: “Älkää nyt helvetissä”
LUE MYÖS: Krisse Salminen ei halua tarjoilijan liimautuvan pöytään, mutta tykkää jos lempiviini muistetaan
