Asiakaspalvelu

Ismo Leikola ei kaipaa tippikulttuuria Suomen ravintoloihin: “Älkää nyt helvetissä”

Juttu on osa Aromin Tiskillä-sarjaa, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kokemuksiaan ja näkemyksiään ravintoloista ja asiakaspalvelusta. Vuorossa on koomikko Ismo Leikola.

Ismo Leikola, mihin palaat aina asiakkaaksi? 

Mielelläni palaisin meksikolaiseen ravintola Panzaan Kuopiossa ja Troijan Kebabiin Jyväskylässä, mutta kumpaakaan ei enää ole olemassa. Troijan lihassa oli taikaa, ja soosia sai paljon. Keikkaelämää viettävän valinta Helsingissä on Manala, koska sieltä saa kunnon ruokaa neljään saakka aamulla. Turussa palaan Kakolanruusuun pitkälle lounaalle. Siellä on isot annokset, vaikka ravintola onkin fine dining.

Millainen asiakaspalvelu sinuun kolahtaa?

Tykkään, jos asiakaspalvelussa on hauska tyyppi, jolla on pelisilmää ja joka osaa kertoa jotain ainutlaatuista. Lupsakkuus, luontevuus ja rentous toimivat aina. Arvostan myös luovaa huumoria, kunhan seurueelle jätetään tilaa olla myös rauhassa.

Ismo Leikola
KUVA Ivan Bessedin

Asut Yhdysvalloissa ja Suomessa. Onko ravintolakokemuksissa eroa?

Otetaanpa nyt vaikka tippaaminen. Olen kuullut, että Suomessa joku haaveilee tippikulttuurista. Sanoisin, että älkää nyt helvetissä. Tekopirteää kulttuuria ei kukaan halua minnekään. Suuressa osassa paikoista Amerikassa on edelleen kuulakärkikynät käytössä vain, jotta asiakas voi merkitä kuittiin tipin. Onneksi sielläkin on havahduttu ja joissain paikoissa on kylttejä ”täällä ei tipata, tarjoilijamme saavat kuukausipalkkaa”.

LUE MYÖS: Tippaus – kiitos hyvästä palvelusta vai epämiellyttävä pakko?

Kierrät työksesi keikkapaikkoja. Millainen on hyvä catering?

Meillä on lyhyt raideri: kahvia, kahvikermaa ja vettä. Kolme asiaa, joista kerman unohtaa noin 30 prosenttia keikkapaikoista. Kahvi maidolla on lähinnä sellainen kokemus, että lusitaan nyt, että pysytään hereillä. Ruuaksi pyydämme vähähiilarista eli salaattia, salaatinkastike soosimiehelle sekä jokin liha tai kala proteiiniksi. Joskus toimiva catering on siis sitä, että saa mitä tilaa, ja on kiva, jos mukana on paikallista vivahdetta.

Minne suuntaat seuraavaksi?

Haastattelun jälkeen kutsuu Edinburgh ja niiden haggis, johon rakastuin Skotlannissa vuonna 2006. Suomessa pitäisi päästä testaamaan monen kehumaa JJ’s BBQ:ta Salossa.

LUE MYÖS: Krisse Salminen ei halua tarjoilijan liimautuvan pöytään, mutta tykkää jos lempiviini muistetaan

LUE MYÖS: Kun muusikko tulee syömään ravintolaasi, älä soita hänen biisejään – Pyhimys arvostaa pelisilmää myös asiakkaan koskettamisen suhteen

LUE MYÖS: ”Vegaanina tulee usein se fiilis, että on vaivaksi” – Vesta puhuu ravintoloista ja asiakaspalvelusta


  • Tilaa Lehti

    Aromi
    Inspiraatiota ja 100% hyötyä ruuan ja juoman ammattilaisille.

    Tilaa Aromi