”En koe, että lasikatot olisivat rajoittaneet uraani, mutta kysyin asiasta myös muilta naisilta, ettei tämä jää vain minun näkemyksekseni”, aloittaa ravintola Murun keittiöpäällikkö-keittiömestari Karoliina Narkiniemi.

Hän on työskennellyt monissa arvostetuissa ravintoloissa, kuten Nokassa, Chez Dominiquessa, Postresissa, Pompier Espassa ja Gaijinissa. Tasa-arvo on kehittynyt hänen uransa aikana positiivisesti, mutta tämä ei tarkoita sitä, että naiset ja miehet olisivat täysin samalla viivalla.

Naisille saatetaan maksaa yhtä vaativasta tai samasta työstä jopa satoja euroja vähemmän kuin miehille. Narkiniemelläkin on tästä kokemusta.

”Mieskollegani tienasi saman ravintolan lämpimässä keittiössä viisisataa euroa enemmän kuin minä kylmässä. Asian selvittyä hän oli nolo ja sanoi, että olisi maksanut sen viisisataa ennemmin minulle. En osannut edes ajatella, että palkoissa voi olla niin suuri ero.”

Kun Narkiniemi valmistui kokiksi, hänet ohjattiin automaattisesti kylmään keittiöön eli kallaan, vaikka paiston puoli kiinnosti.

”Pojat nauroivat, että he tekevät paiston puolella ruokaa ja tytöt kallassa salaatteja. Se oli läppä, mutta vaikutti fiilikseen ja oli osittain totta.”

Narkiniemi kuitenkin innostui kallasta ja osoittautui lahjakkuudeksi. Hän työskenteli kylmän puolen pääkokkina useissa ravintoloissa ja ehti unohtaa nuoruudenhaaveensa lämpimästä keittiöstä. Murussa Narkiniemi aloitti kuusi vuotta sitten. Neljä vuotta sitten hän sai vetovastuun ravintolan koko keittiöstä ja pääsi vihdoin piisin ääreen käyttämään koko potentiaaliaan.

”Nuorempien naisten mukaan jako naisten kylmään ja miesten lämpimään keittiöön ei ole enää yhtä vahva kuin 2000-luvun alussa. Vas­tauksissa toistuu silti alan hyvävelikerho ja se, että naisten pitää todistaa osaamistaan enemmän.”

Narkiniemi pani myös merkille, että kaikki hänen haastattelemansa naiset olivat lapsettomia.

”Eräs tuttu nainen oli töissä fine dining -ravintolassa. Äitiyslomalta palattuaan hänet siirrettiin saman ketjun kasuaalimpaan paikkaan.”

Narkiniemi kuitenkin painottaa, että hänen kokemuksensa ovat yli kahdenkymmenen vuoden ajalta. Monet esimerkit ovat kärjistettyjä, ja ala kehittyy koko ajan. Simputtaminen ja rasvaiset puheet alkavat olla mennyttä maailmaa, jota nuoret työntekijät eivät edes tunne.

”Kaiken kaikkiaan olen tykännyt työskennellä alalla ja suurin osa miehistä on ollut mahtavia.”

Tytöttelyä baaritiskillä

Jako naisten ja miesten töihin näkyy myös keittiö- ja salityön arvostuksen eroissa. Vuoden tarjoilijaksi valittu Kirsi Seppänen on huomannut tämän.

Hänen tuntumansa mukaan naiset hakeutuvat tai heitä ohjataan opiskeluaikana enemmän saliin. Tarjoilijat ja sommelierit eivät pääse me­­diassa esille yhtä paljon kuin tähtikokit, jotka ovat usein miehiä. Myös toimittajat voisivat vaikuttaa alan tasa-arvon kehittymiseen.

”Ymmärrän, että ruoanlaiton katselu kokkiohjelmissa on kuluttajalle samaistuttavampaa kuin asiakaspalvelun ja juomatarjoilun seuraaminen. Toivon silti, että mediassa tuotaisiin esille se, että ravintola on kokonaisuus, jossa kaikki työskentelevät yhdessä.”

Seppäsen mielestä ala on silti kehittynyt harppauksella hyvään suuntaan. Hän ei ole jäänyt työpaikoissaan lasikattojen alle, mutta asiakkaat käyttäytyvät joskus väheksyvästi. Hän koki tätä varsinkin aloittaessaan uransa 18-vuotiaana baarissa, jonka ikäraja oli 24.

”Vanhemmat ihmiset tilailivat cocktaileja sillä asenteella, että osaako tyttö. Minulla on kuitenkin ollut aina hyvä ammattiylpeys. Se antoi itsevarmuutta noissa tilanteissa.”

Seppänen on voittanut sommelierien Suomen mestaruuden kahdesti. Tästä huolimatta etenkin vanhemmat miesasiakkaat alkavat joskus luennoida hänelle viineistä. Pompottamista tosin kokevat myös salin miehet.

”Osa ihmisistä ajattelee, että asiakaspalvelijalle saa sanoa mitä tahansa.”

Asiakaspalvelun ja salin heikko arvostus näkyy

Maria von Graevenitz-Välimäki on Bardotin, Bistro Ginan ja The Rookin yrittäjä ja liiketoimintajohtaja. Käytännössä hän tekee ravintoloissa kaikkea hallinnollisista töistä tiskaamiseen ja tarjoiluun.

Hän pyörittää yrityksiä yhdessä aviomiehensä Hans Välimäen kanssa. Monipuolinen työnkuva ja tunnettu puoliso aiheuttavat välillä erikoisia tilanteita.

”Jos juttelemme sellaisille ihmisille, jotka eivät tiedä, mitä kaikkea teen yrityksissämme, he saattavat puhua vain Hansille ja ohittaa minut. Mielestäni se kertoo heidän epävarmuuksistaan ja arvostuksistaan, ei minusta.”

Nykyään väärinkäsitykset lähinnä huvittavat von Graevenitz-Välimäkeä. Hän antaa sosiaalisemman puolisonsa hoitaa mielellään puhumisen ja ottaa usein tarkkailijan roolin.

Yhteinen elämä ja yrittäjyys Hans Välimäen kanssa alkoi toistakymmentä vuotta sitten. Von Graevenitz-Välimäki onkin voinut vaikuttaa työpaikkojensa ilmapiiriin ja käytäntöihin valtaosan urastaan.

”Meillä on ollut aina sekä naisia että miehiä töissä, myös keittiössä.”

Pari on myös voinut yhdistää työn ja perhe-elämän, vaikka tämä on vaatinut sukulaisten ja lapsenhoitajan apua. Iltapainotteinen ravintolatyö ei kuitenkaan ole perheelliselle aina miinus.

”Kun menin illaksi töihin, pystyin olemaan lasten kanssa aamulla. Ei ollut kiire päiväkotiin, ja vietimme laatuaikaa.”

Von Graevenitz-Välimäki on opiskellut restonomiksi Haaga-Heliassa ja yrittäjyyttä Hankenissa, mutta rakkaus salityöhön ei ole sammunut. Alan tasa-arvo-ongelmat eivät liity hänen mielestään vain sukupuoleen vaan myös asiakaspalvelun ja salin heikkoon arvostukseen. Tarjoilijoiden pompottaminen on tuttua hänellekin.

”Koen joskus salissa tytöttelyä ja välillä uhataan ottaa yhteyttä johtajaan. Silloin sanon tyynesti, että laittakaa mailia, minä niihin vastaan. Tulee aika hiljaista.”

Asiatonta käytöstä ei tarvitse sietää

Kaikki kolme ovat yhtä mieltä siitä, että ravintola-ala on nyt tärkeässä risteyskohdassa. Naisten asema ja työilmapiiri ovat parantuneet, mutta tasa-arvotyötä tarvitaan edelleen.

Miten konkarit neuvoisivat alasta haaveilevia naisia ja nuoria työntekijöitä? Vastauksissa korostuu ammattiylpeys.

”Nuorikin saa olla ylpeä osaamisestaan. Virheistä pitää oppia, mutta ei tarvitse pyydellä liikaa anteeksi. Asiatonta käytöstä ei tarvitse sietää”, von Graevenitz-Välimäki sanoo.

LUE MYÖS: Kuvat: Maria ja Hans Välimäen uusi pubi The Rook on on suunniteltu brittiläisen Netflix-sarjan tyyliin

Karoliina Narkiniemi suorittaa parhaillaan Perhossa johtamisen erikoisammattiopintoja. Hän uskoo, että ravintola-alan johtaminen ammattimaistuu tulevaisuudessa ja tämä lisää tasa-arvoa, työn mielekkyyttä ja koko alan arvostusta.

Kirsi Seppänen muistuttaa, että paksua nahkaa ei tarvitse kasvattaa sietämällä mitä tahansa.

”Häirintätilanteista pitää saada lähteä pois. Meidän pitää voida luottaa siihen, että työyhteisö on työntekijän puolella.”

---

---