Ravintola-alan työntekijöistä on pula. Alan opiskelijamäärät pienenevät, ammattilaisia lähtee muihin töihin eikä uusia tule samaan tahtiin tilalle. Syitä on monia. Usein mainitaan palkka ja työtunnit, mutta niistä jupistaan monella muullakin alalla. Ravintola-alalta sen sijaan usein uupuu systemaattinen, välittävä johtaminen, johon panostetaan perehdytyksestä lähtien ja johon esihenkilöitä koulutetaan suunnitelmallisesti.
Ravintola-alan tutkimuksissa korostuu usein positiivisesti työyhteisöjen yhteisöllisyys, hyvä työilmapiiri ja yksilöllisyyden mahdollisuus. Työyhteisöt ovat läheisiä, toisen puolesta venytään ja halutaan auttaa kaveria. Samoissa tutkimuksissa kuitenkin näkyy myös johtamisen puute. Lähimmät esihenkilöt ovat usein nousseet asemaansa työyhteisön sisältä, eikä yritys ole välttämättä kouluttanut heitä esihenkilönä toimimiseen. Jos uuden esihenkilön aiempaan työ- tai koulutushistoriaan ei ole johtamista kuulunut, pomotaidot voivat puuttua täysin. Tämä johtaa usein siihen, että työntekijät eivät koe saavansa säännöllistä palautetta tai ohjausta työpaikallaan. Tämä saattaa vaikuttaa työn tekemiseen suoraan tai
välillisesti.
Jokainen meistä haluaa tehdä työnsä hyvin, ja onneksi ravintola-alalla positiivinen asiakaspalaute on yksi selkeä viesti työn onnistumisesta. Kuitenkin vielä paremmin meitä motivoi oman esihenkilön positiivinen palaute, arvostammehan häntä ammattilaisena. Tämän takia alalla pitäisi antaa esihenkilöille sekä henkisiä resursseja koulutuksen muodossa että kunnolla aikaa varsinaiselle johtamistyölle. Säännöllinen ja harkittu palaute saa ihmiset tuntemaan ylpeyttä työstään ja lisää halua kehittyä paremmaksi. Lisäksi palaute, jonka yhteydessä käydään läpi työssä suoriutumista yhdessä esihenkilön kanssa, kertoo konkreettisesti, mitä työntekijältä – ja esihenkilöltä – odotetaan. Hyvä johtaja avaa myös yrityksen tunnuslukuja sen verran kuin katsotaan tarpeelliseksi. Työntekijöiden on hyvä ymmärtää, missä mennään ja millä keinoin yritys menestyy.
Perinteisesti Suomessa esihenkilötyötä on tehty ”oman työn ohessa”, ja johtamisen tärkeyteen on monella alalla herätty vasta hiljattain. Oman työurani varrelle on mahtunut sekä huonoja, keskinkertaisia että loistavia esihenkilöitä. Ja kun nyt tarkastelen työhistoriaani, johtamisen laatu on aina korreloinut sen kanssa, miten kauan olen kyseisessä työpaikassa viihtynyt. Ravintola-alalla palkka ja työtunnit saattavat olla hyvinkin yhtenevät eri paikoissa, mutta johtamisen tasossa heitot ovat isoja. Hyvin johdetut yhteisöt tunnistaakin usein siitä, että palkasta riippumatta työsuhteet ovat pitkiä ja työt sujuvat rennosti, kun jokainen tietää, mitä häneltä vaaditaan ja miksi.
Jos johtamista ei työpaikassa ole, sitä kannattaa vaatia. Meillä kaikilla on oikeus ohjaukseen ja palautteeseen, jotka auttavat tekemään työmme vielä paremmin. Huonosti johdettu ravintola ei pitkällä tähtäimellä menesty, joten myös yrityksen kannattaa panostaa esihenkilöiden johtamiskoulutukseen – tähän käytetty raha tulee aivan varmasti takaisin.
Ihmisten johtaminen ei ole helppoa hommaa eikä sitä voi tehdä muun työn ohessa. Silloin kärsivät kaikki – niin bisnes kuin ihmisetkin.
LUE MYÖS: Anikó Lehtinen: Olisin huonompi ihminen ilman ravintola-alaa
