Restonomin koulutus on työmarkkinoilla kovaa valuuttaa.
”Jos olet restonomi, se tarkoittaa, että ymmärrät bisnestä etkä pelkää ihmistä. Se on kova kombo”, Haaga-Helian opinto-ohjaaja ja lehtori Pekka Soive summaa.
Työ ravintolasalissa ei pärjää kaupan alan töille palkkauksen suhteen. Samalla salitarjoilijan työssä vaaditaan paljon taitoja, joita kaupan kassalla ei tarvita. Sellaisia ovat muun muassa sosiaalinen pelisilmä, myyntitaidot ja priorisointikyky.
Kun korona sulki ravintolat ja pakotti koko alan miettimään toimintaedellytyksiään, moni vastavalmistunut restonomi vaihtoi alaa. Osaajapula on tosiasia, mutta se ei ole koko totuus. Soiven mukaan monet restonomiopiskelijat kokevat edelleen kovaa vetoa ravintolatyötä kohtaan. Yksi heistä on Helmi Niemelä.
Niemelä opiskelee ensimmäistä vuottaan ravintola- ja hotellialan liikkeenjohtoa Haaga-Heliassa. Ravintola-alan kokemusta on kertynyt viisi vuotta, ja parhaillaan hän työskentelee Tomi Björckin Lily Lee -ravintolan tarjoilijana. Työ vaatii paljon, mutta se on Niemelälle pelkkää plussaa.
”Haasteet tekevät jokaisesta päivästä erilaisen. Voin taata, että haastavimpienkin päivien jälkeen lähden kotiin töistä hymyssä suin. Uskon, että jos on itse halukas oppimaan jatkuvasti uutta, on tällä alalla toimiminen unelmaa.”
Iso syy Niemelän hymyyn ovat kollegat. Myös Soive vahvistaa, että toimiva ja tiivis yhteisö on alaa opiskeleville nuorille prioriteettilistan kärkipäässä. Kun työ sisältää paljon toistoa, vaativat työajat ja muita kuormitustekijöitä, ihmisten merkitys korostuu.
”Kollegat tekevät työpäiväni, heidän kanssaan puhuminen vuoron lomassa tuo työhön ihan valtavasti sisältöä”, Niemelä kertoo.
Eniten pisteitä saa työkaveri, joka on perehdyttänyt Niemelän valtaosin nykyiseen työhönsä.
”Seidi Gyllström on huolehtivainen ja inspiroiva tyyppi. Hän on samalla nöyrä ja tuntee oman arvonsa. Arvostan sitä, että voin mennä kysymään häneltä mitä vain, ja hän haluaa selvittää jokaisen asian kunnolla, eikä vain siksi, että se on hänen velvollisuutensa”, Niemelä suitsuttaa.
Mokia ei kannata pelätä
Salityössä Niemelää koukuttaa haastavuus. Asiakkaita ei tämän tason paikassa voi kohdata koskaan autopilotilla.
”Asiakkailla on keskenään hyvin erilaisia toiveita ja tarpeita. Salityössä tilannetaju on kaikki kaikessa: vanhempi arvokas pariskunta odottaa aivan erilaista palvelua kuin isompi porukka nuoria miehiä.”
Niemelä kertoo esimerkin klassisesta mokasta, pääruuan tarjoilusta seurueelle, joka odottaa saavansa jälkiruuan.
”Pöydässä istuvat neljä nuorta katsoivat minua ja pääruokiaan hämmentyneenä. Havaitsin, että tässä on sauma heittää huumoria. Pahoittelin ensin mokaani ja heitin, että toin lisää ruokaa siltä varalta, että he eivät tulleet edellisistä annoksista täyteen.”
Miehet kertoivat naureskellen, että olivat juuri puhuneet siitä, miten yllättävän kylläiseksi fine dining -paikassa voi tulla. Eräs miehistä sanoi, että pöytään tuotu annos oli hänen Kiinan- ja Korean-matkojensa suosikkeja, ja Niemelän mokasta virisi keskustelu miehen matkoista. Niemelä toimitti oikeat annokset oikeisiin osoitteisiin, ja miehet lähtivät ravintolasta lopulta iloisin mielin.
”Kun virhe sattuu, niin tehtäväni on korjata se tavalla, josta asiakkaalle jää käteen vielä entistäkin positiivisempi kokemus. Olen oppinut, että epäonnistumista ei tarvitse pelätä.”
Haaga-Helian Pekka Soive tähdentää, että vaikka ravintolatyön sisältö on pysynyt pitkälti samana, nuori sukupolvi ajattelee työstä toisella tavalla kuin aiemmat ikäluokat. Työllistävän yrityksen arvoilla on iso merkitys, ja omasta työpaikasta halutaan olla ylpeitä. Tämä on yrityksille haaste ja mahdollisuus.
”Kun puhumme opiskelijoiden kanssa, on käynyt ilmi, että tietyt toimijat ovat kehnojen työolojensa vuoksi nuorten mustalla listalla. Vaikka siellä oltaisiin töissä, asiasta ei haluta kertoa kavereille. Kun jostain työpaikasta sitten tykätään, siitä ollaan todella valmiita kuuluttamaan.”
Vapaus kiehtoo
Samalla nuoret eivät sitoudu työpaikkoihin samalla tavalla kuin ennen. Pitkien työsuhteiden arvo ei ole sama kuin vuosikymmen sitten. Tämä haastaa työnantajan tarjoamaan nuorille etuja, osaamista ja aseman, josta ei haluta päästä irti.
Niemeläkään ei näe työskentelevänsä samalla työnantajalla lopun ikäänsä, vaikka nauttiikin tämänhetkisestä työstään. Ravintola-alalla voi tehdä töitä valtiosta riippumatta, ja pelikenttänä on koko maailma.
Koronaviruksella ei ole ollut suurta vaikutusta tähän. Niemeläkin haaveilee vapaasta ammatillisesta elämästä eri puolilla maailmaa, milloin missäkin gastronomisessa projektissa työskennellen.
”Missäkö näen itseni viiden vuoden päästä? En osaa sanoa, olen aika go-with-the-flow-tyyppinen ihminen. Sen tiedän, että haluan kohdata ihmisiä, jotka tulevat erilaisista taustoista ja kulttuureista. Tuottaa ja kehittää ennennäkemättömiä kokemuksia ruuan parissa ihmisille, jotka niitä etsivät ja arvostavat.”
Kenties ulkomailla vetää myös mahdollisuus työskennellä paremmin palkatuissa ravintola-alan tehtävissä. Niemelä ottaa puheeksi unelman, joka on hänen omissa verkostoissaan todella yleinen.
”Taloudellinen riippumattomuus. Nuo sanat tuovat turvaa ja vapautta yhteiskunnassamme. Niiden avulla voi toteuttaa itseään ja unelmiaan.”
Ravintola-alalle Niemelä ei ole kuitenkaan tullut rikastuakseen. Ennen ravintola-alaa hän kokeili myös lakialan töitä, mutta ihmisten rento kohtaaminen ja gastronomia vetivät pidemmän korren. ”Olen niin energinen ja ihmislähtöinen, etten oikein kokenut lakimaailmaa omakseni”, Niemelä pohtii.
LUE MYÖS: Näin teet tykin CV:n ja nappaat työn, jonka haluat
Enni Pyykkö, 25
”Harjoittelussa Vinkkelin keittiössä olen päässyt tekemään lähes kaikkea, mitä ravintolan keittiön arkeen kuuluu. Pitkään unelma-ammattini oli ravitsemusterapeutti, mutta opiskelu on avannut silmiäni sille, että urani voisi liittyä ruokaan myös eri tavalla, kulinaarisemmin.”
Nuutti Lahtinen, 21
”Paras harjoittelupaikkani oli ensimmäiseni, Espoossa Ison Omenan O’Learyssa. Kokit olivat tosi auttavaisia, ja tulin heidän kanssaan hyvin toimeen. Opin sikana uutta. Unelmani olisi avata joskus oma ravintola tai clubi pääkaupunkiseudulle.”
