Tänä vuonna mahtipontisesti, mutta asiallisesti, nimetty tieverkko Route des Grands Crus juhlii 80-vuotissyntymäpäiväänsä. Tie rullaa Burgundissa Dijonista läpi Beaunen etelää kohti Santenayhin.
Pinot Noir -rypäle tunnetaan yleisesti myös burgundi -nimellä, kun taas kellarikypsytystä hyvin kestävät Chardonnayt ihastuttavat vahvalla rungolla ja pitkällä maullaan. Burgundin alueella kasvatetaan myös muutamia muita rypäleitä, mutta Cote d’Orin optimaaliset itärinteet on pyhitetty nimenomaan näille arvokkaammille rypäleille. Burgundin viinithän ovat nimetty kylien mukaan, osa arvostetuimmista palstojen mukaan.
33 Grand Cru -viiniä, joista lähes kaikki löytyvät tältä reitiltä, vetää viininharrastajan hartaaksi. Hyvä tukikohta sijaitsee Beaunessa, minne pääsee kätevästi junalla Dijonin kautta. Paikallisjuna on kätevä myös eri kylissä vierailuun, mutta jos säät ja takapuoli sallii, niin polkupyörä on paras kulkuneuvo alueella.
38 kylää matkan varrella tuovat monipuolisuutta ja sopivasti virvoitustaukoja, ja tietenkin lukuisia mahdollisuuksia maisteluun. Alueelta löytyy toki myös pari matkanjärjestäjää, jotka vievät minibussilla tai pyörillä chateaulta toiselle. Nämä vaikuttavat suosituille, joten aikaisin varaaminen kannattaa. Opastettu kierros voi olla myös suositeltava, jos ei osaa ranskaa.
Ja muuten, chateauhan ei välttämättä tällä alueella tarkoita linnaa, vaan viinitaloa. Mukavan hulppeita kartanoita tulee tien päällä näkemään, joita kyllä linnoiksikin jo voi kutsua, vaikkei vallihautaa olekaan. Vallihautakin löytyy, kun majoittuu hulppeaan Chateau de Gilly -hotelliin Vougeotin lähellä.
Itse Beaunessakin sijaitsee esimerkiksi Joseph Drouhinin päämaja ja enoteekki, missä pääsee maistelemaan sekä kellarikierrokselle kaupungin alle. Hehtaarin verran käytäviä on rakennettu viimeisten vuosisatojen varrella varastoimaan Burgundin herttuoiden viinejä, välillä myös Ranskan kuninkaan. Maistelimme heidän viinejä kellarissa charmantin nuoren neidin kanssa, joka oli siellä kesäharjoittelussa paikallisesta viini-instituutista. Saimme myös vilahduksen kellarista, missä vanhimmat pullot ovat levänneet jo vuodesta 1911.
Kaupungista löytyy myös kävelyetäisyydellä Louis Jadotin varastot sekä Caves patriarche Bouchard Père & Fils, missä on tarjolla paljon informaatiota, viinin lisäksi. Useampi viinikauppa kaupungissa järjestää myös maisteluita. Pyörävuokraamosta saimme vinkin La Cave de l’Ange Gardien -kaupasta ja sen persoonallisesta isännästä, vaikka tripadvisorista tämän olisi myös helposti bongannut. Tämä 15 euron tasting oli todellakin hintansa väärti, ja tuntui että isäntä vain innostui lisää, mitä enemmän hän puhui. Välillä vahvan näkemyksen omaava herra tuntui puhuvan omiansa, mutta ei se mitään. Suosittelen.
Kaupungin rajalla sijaitsee vaatimaton, mutta tunnettu Jean Claude Rateaun tila. Herra Rateau oli Burgundin ensimmäinen biodynaaminen viljelijä vuonna 1979, kun hän otti vetovastuun perhetilallaan. Koko Ranskankin mittakaavassa hän aloitti neljäntenä. Hänen vaimonsa työskentelee viinintekijänä Alsacessa. Sympaattisella Jean Claudella oli aikaa ottaa meidät maistelemaan, vaikka hän pyyteli kovin anteeksi, ettei ole hirveästi mitä maistella. Aikaisemmat vuosikerrat on myyty, ja viime vuonna säät olivat tuhonneet lähes 90 prosenttia sadosta. Ilmastonmuutos huokui suurena huolenaiheena hänen puheissaan, kuten myös lähes kaikkialla, missä paikallisen viiniväen kanssa juttelimme. Rateaun viinit ovat kohtuuhintaisia ja yllättävänkin tasapainoisia ja maukkaita hintaansa nähden.
Eräs minua enemmän viinille vihkiytynyt hiljattain neuvoi, että kun burgundin viinejä ostaa, niin ei niitä pitäisi niinkään ostaa viinin nimen mukaan, vaan tuottajan. Kun on löytänyt mainion tuottajan omaan makuun, niin parempi pysyä hänen portfolionsa raameissa varmistaakseen laadun.
Oma lukunsahan on Domaine de la Romanée-Conti, ehkä maailman kallein ja arvostetuin viini. Sitä tuotetaan vuosittain muutama tuhat pulloa, ja vuosikertojen pullohinnat voivat nousta jopa 12–15 000 euroon.
Viereisen La Tâche –palstan viinit ovat enää puolet näistä hinnoista. Sitä ei nykyään enää moni tiedä, kuinka paljon parempia nämä viinit ovat, kun ei ole niihin varaa. Eivätkä tosin tiedä hekään, ketkä pulloja ostelevat, koska eivät raaski avata niitä. Kuulemma Domainen toimitusjohtaja oli eräässä tilaisuudessa vitsaillut, että vain joka neljäs pullo ikinä avataan. Jos hän tietäisi mitkä ne ovat, hän saisi helposti kasvatettua katteitaan. Suurin osa pullojen haltijoista vain odottelee arvon kasvua ennen kuin myyvät pullonsa eteenpäin huutokaupassa. Tämä keplottelu saattaa tosin loppua, koska markkinoilla on niin paljon piraattituotteita nykyään. Ajankohtainen Sour Grapes-elokuva käsittelee juuri tätä aihetta. Suosittelen.
