Katja Lappi tunnetaan TV-tuotantojen rautaisena kapellimestarina, jonka johdolla soitto soi ja tunnelma kohoaa prime time -viihdeohjelmissa Joonas Nordman Show’sta Putoukseen. Parhaillaan Lappia työllistävät Peacock-teatterin Juhla-kunnossa-revyyn harjoitukset sekä muutamat vielä salaiset TV-tuotannot.
Tapahtumakeikat ovat olleet sattuneesta syystä vähissä, mutta oli kyseessä suora TV-lähetys, teatterin lava tai yrityksen gaalatilaisuus, mitä tahansa voi tapahtua.
”Katsojan näkökulmasta työni saattaa näyttää helpolta patsastelulta ja keimailulta, mutta yllättäviä tilanteita tulee eteen lähes poikkeuksetta. Aina pitää olla valmiina improvisoimaan”, Lappi kertoo.
Illuusio säilyy silloinkin, kun pianon takana istuvan kapellimestarin korvanappiin ilmoitetaan teknisestä ongelmasta ja pyydetään ”soittamaan jotain” parin sekunnin lähtölaskennalla.
”Paljon marmatetaan siitä, että esimerkiksi televisiossa näkyvät aina samat naamat. Siinä on kuitenkin omat hyötynsä ja turvallisuudentunteensa. Jos kaikki ei mene niin kuin Strömsössä, ei käsiä voi jäädä levittelemään. Tilanne on otettava nopeasti haltuun, ja sen kokeneet ammattilaiset osaavat.”
Etäily ei tuo elämyksiä
Syyskuun alussa järjestetty, koronapikatestiensä ansiosta laajalti uutisoitu ravintola-alan PRO-gaala oli Lapin ensimmäinen firmakeikka pitkiin aikoihin. Normaalisti yritysten järjestämät tilaisuudet täyttävät merkittävän osan hänen kalenteristaan.
”Onneksi on telkkari. Muuten olisi ollut hiljaista, Lappi huokaisee ja sanoo tuntevansa itsensä etuoikeutetuksi saatuaan tehdä alansa töitä myös koronasulun aikana.”
Pandemia iski Lapin elämään vieläpä erityisen haasteellisella hetkellä. Sibelius-Akatemiasta valmistunut musiikinopettaja oli toiminut siviiliammatissaan reilut kymmenen vuotta ja alkanut pohtia tulevaisuutta uudesta näkökulmasta.
”Mietin, että katkeroidunko, jos jään tekemään yhtä asiaa työurani loppuun saakka.”
Opettajan työn ohella tehdyt musiikki- ja viihdemaailman ”höpöhommat” olivat mieluisia ja tuntuivat kantavan, joten aikansa harkittuaan Lappi teki päätöksen heittäytyä freelancer-muusikoksi.
”Jätin virkani sillä ajatuksella, että kokeilen taiteilijan elämää, kun siihen vielä on mahdollisuus, ja jos alkaa näyttää huonolta, menen taas nöyränä koputtelemaan koulujen oviin ja ikkunoihin. Annoin itselleni aikaa pari vuotta.”
Kun määräajasta oli kulunut muutama kuukausi, maailma meni kiinni.
”Nyt ei auta muu kuin antaa itselleen lisää aikaa ja armoa. Opettajan työ on kuitenkin aina hyvä varasuunnitelma ja ammatti, jota arvostan”, Lappi sanoo.
Toisaalta poikkeuksellinen ajanjakso on mahdollistanut itsensä kehittämisen. Lisääntyneellä vapaa-ajallaan Lappi on syventänyt musiikin tuotantoon liittyvää osaamistaan – siis seikkaillut miksaamisen, äänittämisen ja taustojen tekemisen koneellisessa maailmassa.
Samojen koneiden ansiosta etätyöt ovat löytäneet tiensä myös musiikkipiireihin. Teamsilla ei bändiharjoituksia vielä pidetä, mutta moneen muuhun jatkuvasti kehittyvä ja kaikkien ulottuvilla oleva tekniikka jo taipuu.
”Korona-aikana äänityksiä on tehty paljon etänä. Jokainen on soittanut kotona omat osuutensa ja lähettänyt eteenpäin. Uskon, että etätyö jää jossain määrin osaksi arkea alalla kuin alalla, mutta toisaalta myös ihmisten halu päästä pois kotoa on suuri.”
Tapahtuma-alan vallanneita striimikeikkoja Lappi ei juurikaan ole tehnyt. Silloin, kun niitä on ollut tarjolla, on fiilis ollut kameroineen ja valoineen sama kuin TV-studiossa.
”On ihanaa, että tapahtumia ja juhlia järjestetään myös etäyhteyksillä, mutta olen miettinyt, miten ruudun toisella puolella jaksetaan ja päästään kiinni tunnelmaan. Tieto välittyy myös netissä, mutta elämykset ja viihde ovat parhaimmillaan paikan päällä nautittuina.”
Lue myös: Musiikki tapahtumaan katalogista? Kaksipiippuinen juttu
Bändi tarvitsee johtajan
Pandemian aikana esimerkiksi teatteriprojekteja on siirretty ensin vuodella, sitten toisella. Odottavien töiden jono on pitkä, eikä sen purkautumisesta ole vielä takeita.
”Jos kaikki realisoituu lopulta samaan aikaan, ei kaikkea sovittua pystytä päällekkäisyyksien takia välttämättä hoitamaan. Myös tulevista työtarjouksista kieltäytyminen on hankalaa, vaikka kalenteri näyttäisikin täydeltä”, Lappi pohtii.
”Elämykset ja viihde ovat parhaimmillaan paikan päällä nautittuina.”
Toisaalta tiukat aikataulut ja projektiluontoinen tekemisen meininki sopivat hänen luonteelleen.
”Olen viime tingan ihminen. Se ei varsinaisesti ole kehuskelun arvoinen asia, mutta se on voimavarani, josta usein ammennan luovuuteni. Koulutyössä päivän kulku oli tiedossa pitkälle etukäteen, mikä oli toisaalta ihanaa, mutta toisaalta se myös vähän tökki. Minä saan energiaa vaihtelusta ja muutoksesta.”
Sitä tarjoavat myös Lapin ympärillä projekteittain vaihtuvat kokoonpanot. Tutuissa ja turvallisissa kokoonpanoissa tekeminen on hyvin hioutunutta. Syntyy maagisia hetkiä, jolloin kaikki bändin jäsenet aistivat toistensa soiton ja kappale soljuu kuin itsestään. Eri kokoonpanot ja uudet soittajat taas pitävät mielen virkeänä ja tekemisen tuoreena.
”Tavattuani uusia kollegoja pysähdyn usein hetkeksi ja mietin, mitä voin heiltä oppia.”
Luovilla ihmisillä on tunnetusti vahvat mielipiteet, ja joskus yhteisen työskentelytavan löytäminen on tahdon asia ja kompromissien tulos. Esiintymistilanteessa kaikilla on oltava silmää, korvaa ja valmiutta improvisoida, mutta lopullinen päätäntävalta säilyy kapellimestarilla – tai bändin johtajalla, kuten Lappi itseään mieluummin tituleeraa.
”Jos kukaan ei määrää, lopputuloksesta voi tulla turhankin mielenkiintoinen. Toisaalta sanon, että jokainen on bändissä vähän kapu. Jos esimerkiksi laulaja osoittautuu kovaksi liideriksi, on minunkin vain päästettävä irti ja annettava mennä.”
Paikka parrasvaloissa ei ole Lapille kaikkein luontaisin, ja välillä huijarisyndroomakin vaivaa. Kokoonpanojen nimeäminen hänen mukaansa tuntuu jopa vaivaannuttavalta, mutta usein Lapilla itsellään ei ole siihen sananvaltaa.
”Ennen kaikkea koen olevani duunari, joka osana koneistoa hoitaa tontin, jota hoitamaan minut on palkattu. Mutta joku syyhän siihen on, että minua projekteihin pyydetään. Ehkä minä siis osaan hommani”, Lappi nauraa.
Pelisilmällä pilkkuun asti
Musiikki on olennainen osa mitä tahansa tapahtumaa. Lapin mukaan tilaisuudessa kuin tilaisuudessa pätee vanha sanonta: live on live. Bändin esittämä sisääntulomusiikki luo juhlafiiliksen, jännitysmusiikit ja fanfaarit tukevat ohjelman kulkua, ja loppuillan bilebändi räjäyttää pankin.
Elävän musiikin avulla tapahtumasta voi tehdä lähes millaisen tahansa. Sävelten siivin moni jäykkä tilaisuus kevenee, ja jos tilaaja on hulluttelevalla päällä, voi juonnot toteuttaa vaikka musikaalin keinoin. Lappi kehottaakin ajattelemaan rohkeasti myös laatikon ulkopuolella.
”Aina voi ja kannattaa tehdä toisella tavalla, sillä moni tapahtuma on musiikkivalintojen puolesta melko samanlainen. Tilaisuus voi yhä olla arvokas, vaikka musiikkivalinnat olisivatkin totuttua rennompia ja kepeämpiä.”
Esiintyjävalinnoissa Lappi vannoo omakohtaisten kokemusten ja suositusten nimiin. Sen jälkeen on aika miettiä, mitä tapahtuman musiikilta tarkemmin toivotaan. Ideoita voidaan pallotella yhdessä, mutta yleensä asiakkaalta riittävät raamit: tätä haluamme, tätä emme. Asiakas harvoin antaa valmista musiikkilistaa, mutta erityistoiveet totta kai huomioidaan.
Jos toiveita on paljon, saattaa niiden vaatima lisätyö vaikuttaa paketin hintaan. Muusikot eivät nimittäin vain saavu paikalle, vaan myös harjoittelevat.
”Taustamusiikkia eli niin sanottua tapettijazzia voidaan vetää tuttujen kollegoiden kanssa lonkalta, mutta jos tulossa on uusia kappaleita, uusi kokoonpano tai uusi solisti, haluan ehdottomasti treenata. Ei ammattimuusikkokaan voi mennä tapahtumayleisön eteen todeten, että kattellaan lavalla”, Lappi muistuttaa.
”Aina voi ja kannattaa tehdä toisella tavalla.”
Vaikka soitettavat kappaleet sovitaankin ennen esiintymistä, suunnitelmassa harvoin pysytään. Lapin mukaan listalla on aina ekstroja, joita soitetaan tilannetta skannaillen.
”Esiintyminen vaatii pelisilmää. Jos yleisön tanssijalka vipattaa, unohdetaan slovarit ja tykitetään loppuun asti.”
Ja maailman auetessa niin todennäköisesti käy.
”Esiintyjyyttä on kaivattu niin yleisössä kuin lavallakin. Soitin kesällä Meri-Oulun kesäteatterissa, ja kun rumpali löi ensimmäiset iskut, oli yleisö revetä liitoksistaan. Ruokahalu on kasvanut pitkään ja toivonkin, että pian uskalletaan taas tarttua kaikkeen siihen, mitä tapahtumien maailmassa on tarjolla.”
Julkaistu Evento-lehdessä 5–6/2021.
